Etätehtäväni laahaa selvästi jälkijunassa, sillä olen nyt vaiheessa 1) suunnittelu ja ennakkovalmistelut. Perustelut tälle ovat kuitenkin pätevät. Viime jaksossa minulla ei ollut kurssia, jolle somen käyttö olisi luontevasti onnistunut. Siksipä vitkuttelin uuden jakson alkuun, jolloin koulussamme alkoi ÄI 9 Kirjoittaminen ja nykykulttuuri -kurssi. Kurssi on valtakunnallinen syventävä kurssi, ja sen keskeisissä sisällöissä mainitaan osallistuminen lukija- ja kirjoittajayhteisöihin.
Olenkin suunnitellut kurssin niin, että teemme yhdessä wikin, johon jokainen ryhmä päivittää oman osuutensa kirjoittamisen oppaasta. Näin kurssilaisille jää käyttöön nettimateriaali tulevia ylioppilaskirjoituksia varten. Tämä on myös sikäli kätevää, että joudun antamaan opiskelijoille itsenäistä työskentelyä pari tuntia, joten he saavat työstää noilla tunneilla oppimateriaalejaan - tai voivat valita, missä ja miten tekevät urakan, kunhan tekevät.
Lisäksi opiskelijat ovat nyt kaikki luoneet gmail-tilin ja harjoitelleet google docsin käyttöä. Googledocsiin heidän on tarkoitus tuottaa yhteinen kirjallisuustutkielma. Ryhmät valitsevat joko yhteisen romaanin tai yhteisen aihepiirin, josta lukevat teoksen/teoksia. Tämän jälkeen teen jokaiselle ryhmälle tehtävänannon kirjallisuustutkielmaan. Ajatuksena on, että jokainen ryhmäläinen etsii tutkielmaan sopivaa taustamateriaalia ja lukee teosta tietystä näkökulmasta. Näin kirjallisuustyöhön saadaan toivottavasti aidosti monta näkökulmaa.
Kurssi on vasta alkanut, joten tulevien viikkojen aikana selviää, miten tämä kaikki onnistuu. Ainakin alkuvastaanotto oli positiivinen.
Sarkia-lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja pohtii tieto- ja viestintätekniikkaa lukion opetuksessa.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Minusta on näköjään kehittynyt sellainen opiskelija, jonka blogiteksti on "unohtunut keittiön pöydälle" tai "just nyt toisessa repussa". Ihme ja kumma, yksikään r(t)yhmänohjaaja tai aineenopettaja - rehtorista puhumattakaan - ei ole kulkenut perässäni muistuttamassa, että T:ni muuttuu kohta K:ksi. Koska opinto-oikeuttani ei vielä ole evätty, täytynee jonkinlaisia suunnitelmia esittää luettavaksi. Aluksi on kuitenkin esitettävä pakollinen vuodatus.
Olen pohtinut paljonkin sitä, miten voisin muuttaa omia toimintamallejani opetuksessa. Ihanteellista olisi se, että opiskelija voisi käyttää tietokonetta ajattelematta, että käyttää tietokonetta tai "tekee koneella" jotakin. Niinhän minäkin toimin - en puhu tietotekniikan soveltaisesta opetusmonisteen tekemisessä tai kokeen laadinnassa enkä sosiaalisen median hyödyntämisessä tiedonhaussani. Oikeastaan olen tehnyt koko elämäni ajan kaiken tietokoneella. Aloin kirjoittaa tekstini tekstinkäsittelyohjelmalla 10-vuotiaana, enkä ole kirjoittanut käsin (koulutöiden lisäksi) juuri mitään. Olen pitänyt yhteyttä ystäviini internetin välityksellä koko aikuisikäni - ensin unix-pohjaisilla sähköpostiohjelmilla, sitten vähän parempien käyttöliittymien välityksellä ja viimeiset neljä ja puoli vuotta Facebookissa. Suurimman osan parhaista ystävistänikin olen tavannut erilaisilla keskustelufoorumeilla internetissä. Kun asiat kirjoittaa näin, tulee hassusti sellainen olo, että koulun ulkopuolinen elämäni ja kouluelämäni ovat kovin kaukana toisistaan.
Ihanteellista olisi myös se, että tietokone olisi muutakin kuin internetin synonyymi. Usein kuulee sanottavan, että tietokone ei saisi jäädä vain "kirjoituskoneeksi" ja tärkeintä on päästä nettiin. Tästä olen eri mieltä, sillä ainakin itselleni tekstinkäsittelyohjelma on yksi tärkeimpiä työvälineitä. Kotonani asuva insinööri taas näyttää käyttävän jatkuvasti taulukkolaskentaa. Jos tietokoneen kirjoituskonemaisuutta vähätellään ja korostetaan pelkkää internetin käyttöä ja tiedonhakua netin bittiavaruudesta, unohdetaan useita arkipäiväisiä työkaluja, joita kuitenkin käytetään työpaikoilla. Kun lukiolainen lähtee maailmalle, hänen tulisi hallita tavallisimmat tekstinkäsittely-, esityksenteko- ja talukkolaskentaohjelmat internetin ihmemaailman lisäksi.
Toimintamallien muuttaminen on ehkä siksi hitusen hankalaa, koska opettajana on muistettava, että lukiolaisen on opittava kirjoittamaan ja laskemaan myös käsin, sillä hän tarvitsee sitä taitoa ainakin ylioppilaskokeessa. Tosiaalta - selviydyinhän minä (ja lukuisat nörttiystävänikin) ylioppilaskirjoituksista, vaikka käsin kirjoittaminen rajoittuikin koulutyöhön. Monesti mietin, milloin ja miksi tietotekniikasta tuli näin vaikeaa?
* * * * *
Olemme kuluneena lukuvuonna puhuneet paljon tvt:n käytössä opetuksessa, vaikka toivoisin, että puhuisimme tvt:n käytöstä oppimisessa. Ajattelen nyt, että sosiaalisesta mediasta on opiskelijoille iloa etenkin kotitehtävien tekemisessä.
Ideoita oppimiseen
- novelli-/runoanalyysi pienryhmässä (esim. googledocs tai etherpad)
- prosessikirjoitelma wikissä (muiden opiskelijoiden tai opettajan on mahdollista kommentoida)
- kurssirunko ja jaettavat monisteet moodlessa tai pedanetissä
Olen pohtinut paljonkin sitä, miten voisin muuttaa omia toimintamallejani opetuksessa. Ihanteellista olisi se, että opiskelija voisi käyttää tietokonetta ajattelematta, että käyttää tietokonetta tai "tekee koneella" jotakin. Niinhän minäkin toimin - en puhu tietotekniikan soveltaisesta opetusmonisteen tekemisessä tai kokeen laadinnassa enkä sosiaalisen median hyödyntämisessä tiedonhaussani. Oikeastaan olen tehnyt koko elämäni ajan kaiken tietokoneella. Aloin kirjoittaa tekstini tekstinkäsittelyohjelmalla 10-vuotiaana, enkä ole kirjoittanut käsin (koulutöiden lisäksi) juuri mitään. Olen pitänyt yhteyttä ystäviini internetin välityksellä koko aikuisikäni - ensin unix-pohjaisilla sähköpostiohjelmilla, sitten vähän parempien käyttöliittymien välityksellä ja viimeiset neljä ja puoli vuotta Facebookissa. Suurimman osan parhaista ystävistänikin olen tavannut erilaisilla keskustelufoorumeilla internetissä. Kun asiat kirjoittaa näin, tulee hassusti sellainen olo, että koulun ulkopuolinen elämäni ja kouluelämäni ovat kovin kaukana toisistaan.
Ihanteellista olisi myös se, että tietokone olisi muutakin kuin internetin synonyymi. Usein kuulee sanottavan, että tietokone ei saisi jäädä vain "kirjoituskoneeksi" ja tärkeintä on päästä nettiin. Tästä olen eri mieltä, sillä ainakin itselleni tekstinkäsittelyohjelma on yksi tärkeimpiä työvälineitä. Kotonani asuva insinööri taas näyttää käyttävän jatkuvasti taulukkolaskentaa. Jos tietokoneen kirjoituskonemaisuutta vähätellään ja korostetaan pelkkää internetin käyttöä ja tiedonhakua netin bittiavaruudesta, unohdetaan useita arkipäiväisiä työkaluja, joita kuitenkin käytetään työpaikoilla. Kun lukiolainen lähtee maailmalle, hänen tulisi hallita tavallisimmat tekstinkäsittely-, esityksenteko- ja talukkolaskentaohjelmat internetin ihmemaailman lisäksi.
Toimintamallien muuttaminen on ehkä siksi hitusen hankalaa, koska opettajana on muistettava, että lukiolaisen on opittava kirjoittamaan ja laskemaan myös käsin, sillä hän tarvitsee sitä taitoa ainakin ylioppilaskokeessa. Tosiaalta - selviydyinhän minä (ja lukuisat nörttiystävänikin) ylioppilaskirjoituksista, vaikka käsin kirjoittaminen rajoittuikin koulutyöhön. Monesti mietin, milloin ja miksi tietotekniikasta tuli näin vaikeaa?
* * * * *
Olemme kuluneena lukuvuonna puhuneet paljon tvt:n käytössä opetuksessa, vaikka toivoisin, että puhuisimme tvt:n käytöstä oppimisessa. Ajattelen nyt, että sosiaalisesta mediasta on opiskelijoille iloa etenkin kotitehtävien tekemisessä.
Ideoita oppimiseen
- novelli-/runoanalyysi pienryhmässä (esim. googledocs tai etherpad)
- prosessikirjoitelma wikissä (muiden opiskelijoiden tai opettajan on mahdollista kommentoida)
- kurssirunko ja jaettavat monisteet moodlessa tai pedanetissä
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Tulevaisuuden maalailua
Ensimmäisenä etätehtävänä oli miettiä, miten muutan omaa toimintamalliani 12-18 kuukauden aikana, ja esittää 3-5 ideaa, jotka voisi toteuttaa tulevilla kursseilla. Koska olen viime viikkoina lukenut lähinnä tekstitaitovastauksia, prosessikirjoitelmia ja juonireferaatteja, en ole ehtinyt tehdä etätehtävääni.
Tänään kellarin ikkunasta paistoi kuitenkin aurinko - sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti. Päivänvalo eksyy luokkaani ainoastaan marraskuun puolivälin ja helmikuun alun välissä, ja tämän viikon aikana aurinko on häirinnyt opetustani jo kahtena päivänä. Lisäksi viime jakson tekstit alkavat olla jo arvioituja, joten työtaakkakin helpottanee hetkeksi.
Tänään kellarin ikkunasta paistoi kuitenkin aurinko - sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti. Päivänvalo eksyy luokkaani ainoastaan marraskuun puolivälin ja helmikuun alun välissä, ja tämän viikon aikana aurinko on häirinnyt opetustani jo kahtena päivänä. Lisäksi viime jakson tekstit alkavat olla jo arvioituja, joten työtaakkakin helpottanee hetkeksi.
Tilaa:
Kommentit (Atom)